Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on hyvin yleinen olkapääkivun syy. Diagnoosilla viitataan yleisesti olkapään alueen jännevaivoihin, joista yleisin on kiertäjäkalvosimen tendinopatia eli jänteen rappeuma. Tendinopatialle altistavia tekijöitä ovat mm. olkaniveltä kuormittavat suuret voimat, toistuvat liikkeet ja työssä tai vapaa-ajalla pitkään jatkuvat olkavarren kohoasennot. Jännevaivojen riski kasvaa myös iän myötä. Tyypillinen oire on levossa ja/tai rasituksessa tuntuva kipu, erityisesti hartiatason yläpuolisissa yläraajan liikkeissä (Olkapään jännevaivat: Käypä hoito -suositus, 2014) Ikkunanpesu, verhojen ripustaminen ja astian kurkottaminen sekä nostaminen kaapista ovat muutamia esimerkkejä arjen toiminnoista, joissa kipu tyypillisesti ilmenee.
Kiertäjäkalvosin (rotator cuff) on nimitys neljälle lapaluun alueella sijaitsevalle lihakselle sekä niiden jänteille, jotka vastaavat olkanivelen stabiliteetista sekä liikehallinnasta. Rotator cuff -lihaksia ovat m.subscapularis, m.infraspinatus, m.supraspinatus sekä m.teres minor. Kiertäjakalvosimen toimintaan ja rakenteeseen liittyy myös hauiksen pitkän pään jänne, joka sijaitsee olkapään etuosassa (Olkapään jännevaivat: Käypä hoito -suositus, 2014)
Olkapääkipu ja kiertäjäkalvosin -ongelmat Crossfit® -harrastajilla.
Crossfit® sisältää paljon liikkeitä, joissa yläraaja on toistuvasti kohoasennossa, hartiatason yläpuolella (esim. OHS/valakyykky, push press/pystypunnerrus ja snatch/tempaus). Monet liikesuoritukset vaativat myös olkaniveleltä toimimista laajalla liikeradalla ja ääriasennoissa (esim. ring muscle up). Aloitin itse Crossfit® -harrastuksen marraskuussa 2020 ja jouduin heti kättelyssä siirtämään On ramp -kurssin aloitusta muutamaan otteeseen oikean olkapään kiertäjäkalvosin -ongelmien vuoksi. Pahimmassa vaiheessa jopa 10 kg:n tangon nostaminen hartiatason yläpuolelle oli mahdotonta mutta vaiva kuntoutui hyvin kollega Jukka Ahon sekä Juhani Taivelan avustuksella. Juhanilta sain apua lavan alueen liikekontrollin parantamiseen ja Jukalta puolestaan kiertäjäkalvosimen jänteitä vahvistavia harjoitteita. Pian huomasinkin pystyväni harjoittelemaan kivuitta, kiitos siitä Juhanille ja Jukalle!
Crossfit® -harjoittelusta on tullut minulle tärkeä osa elämää ja nautin suunnattomasti siitä että huomaan kehitystä aika ajoin, vaikka hidasta se onkin! 😀 Fysioterapeuttina olen hyvin kinnostunut lajin asettamista vaatimuksista keholle ja koen että hyvässä ohjauksessa sekä tiedostamalla omat ”heikot lenkkinsä” Crossfit® on vallan turvallinen harrastus. Koska mutu-tuntuma ei kuitenkaan riitä näissä hommissa, päätin lähteä tutkimaan asiaa ja etsiä minkälaisia tutkimuksia löytyy Crossfit® -lajin yhteydestä tuki- ja liikuntaelimistön vammojen ilmaantuvuuteen. Valitsin systemaattisia katsauksia sekä meta-analyysejä, joiden tutkimusnäyttö on yleisesti ottaen vahvin. Todettakoon että katsausten näytön vahvuus on myös riippuvainen siitä, minkälaisten tutkimusten pohjalta ne on tehty. Yleisesti ottaen luotettavia sekä puolueettomia tutkimuksia löytyy liian vähän liittyen Crossfit® -lajiin (Claudino ym; 2018).
Katsausten lopputulokset olivat siinä mielessä yhtenäisiä että Crossfit® -harrastajilla olkapäävammat näyttävät olevan tuki- ja liikuntaelimistön vammoista niitä yleisimpiä. Toiseksi yleisimpiä olivat rangan, erityisesti alaselän vammat (Meyer ym; 2017; Claudino ym; 2018;) Vammariski yleisesti ottaen Crossfit® -lajissa on samaa luokkaa kuin painonnostossa/voimanostossa (Hülsmann, ym; 2021). Crossfit® ei myöskään altista olkapään alueen vammoille sen enempää kuin muutkaan saman intensiteetin lajit (Summitt ym; 2016).
Olkapäävammoja esiintyi useimmiten voimisteluliikkeissä (gymnastics) ja alaselän vammoja puolestaan voimanostoliikkeissä. (Claudino ym; 2018). Voimisteluliikkeistä kippileuat, ring muscle upit, punnerukset ja ring dipit aiheuttivat eniten olkapäävammoja. Lisäksi liikkeet, joissa olkanivel joutuu työskentelemään ääriasennoissa sekä hartialinjan yläpuolella tehtävät liikkeet (esim. valakyykky/OHS, pystypunnerrus/push press, kahvakuulaheilautus/KB swing, tempaus/snatch) asettavat myös suuremman riskin vammojen synnylle. Nämä liikkeet voivat lisätä olkapäävammojen riskiä johtuen siitä että hartialinjan yläpuolella tehtävät liikkeet voivat ahtauttaa subacromiaalitilaa (Dominski ym; 2018)
Olkapäävammat yhdistetään yleisesti scapulothorakaalisen nivelen dysfunktioon ja heikentyneeseen stabiliteettiin, joka puolestaan voi johtaa olkanivelen ylikuormittumiseen. Olkanivelen ylikuormittuminen puolestaan yhdistetään lihasepätasapainoon, jossa m. serratus anterior sekä m. trapezius (alaosa) ovat heikkoja/inaktiivisia (Dominski ym; 2018) Tälle kyseiselle lihasepätasapainolle on nimikin eli ”upper crossed syndrome” ja sille tyypillistä on juurikin m. trapeziuksen keski- ja alaosan sekä m. serratus anteriorin inaktiivisuus/heikkous sekä m. trapeziuksen yläosan, rintalihasten sekä m. levator scapulaen yliaktiivisuus/kireys (Magee, 2008, s. 145).
Jos siis kärsit olkapääkivuista arjessa ja/tai treenissä voi kyse olla yksinkertaisesti lihasepätasapainosta ja lavan alueen liikekontrollin puutteesta. Istumatyöläisillä niska-hartiaseudun sekä olkapään alueen vaivat ovat hyvin yleisiä, johtuen staattisesta työasennosta ja huonosta työpisteen ergonomiasta. Varsinkin koronapandemian myötä yleistynyt etätyö on lisännyt tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvia haasteita epäedullisten työasentojen myötä. Aktiivisesti treenaavat eivät toki hekään ole turvassa olkapäävaivoilta. Monesti ongelmia ilmenee kuormituksen kasvaessa sekä lavan alueen liikekontrollin ollessa puutteellinen. Tällöin treeni kuormittaa jatkuvasti jo valmiiksi kuormittuneita lihaksia/kudoksia, kunnes tilanne johtaa ylirasitustilaan ja kivun ilmenemiseen oirealueella. Harva meistä on ammattiurheilija, joten joudumme painimaan sekä työn että treenin aiheuttaman tuki- ja liikuntaelimistölle tuoman haasteen kanssa päivittäin. Siksi ainoastaan treenissä lavan alueen liikekontrolliin keskittyminen ei ole välttämättä kovin tehokasta, vaan oikeat lihakset tulee saada aktivoitua myös arjessa.
Lähteet:
Claudino, João Gustavo; Gabbett, Tim; Bourgeois, Frank; Sá Souza, Helton de; Miranda, Rafael Chagas; Mezêncio, Bruno; Soncin, Rafael; Filho, Carlos Alberto Cardoso; Bottaro, Martim; Hernandez, Arnaldo Jose; Amadio, Alberto Carlos & Julio Serrão, Cerca. (2018). CrossFit Overview: Systematic Review and Meta-analysis. Sports medicine – Open, 4:11. https://doi.org/10.1186/s40798-018-0124-5
Dominski, Fábio Hech; Siqueira, Thais Cristina; Serafim, Thiago Teixeira; Andrade, Alexandro. (2018). Injury profile in CrossFit practitioners: systematic review. Fisioter. Pesqui. 25 (2). https://doi.org/10.1590/1809-2950/17014825022018
Hülsmann, M; Reinecke, K; Barthel,T; Reinsberger, C. (2021). Musculoskeletal Injuries In CrossFit®: A Systematic Review and Meta-Analysis of Injury Rates and Locations. Dtsch Z Sportmed, 72: 351-358. doi:10.5960/dzsm.2021.504
Magee, David J. (2008). Orthopedic Physical Assessment. Saunders Elsevier. ED 5.
Meyer, Jena MSN; Morrison, Janet PhD & Zuniga, Julie PhD. (2017). The Benefits and Risks of CrossFit: A Systematic Review. Workplace Health & Safety. 65:12. s. 612-618. https://doi.org/10.1177/2165079916685568
Olkapään jännevaivat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistyksen ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 21.03.2022). Saatavilla internetissä: http://www.kaypahoito.fi
Summitt, Ryan J. PT, DPT; Cotton, Ryan A. PT, DHS; Kays, Adam C. PT, DPT & Slaven, Emily J. PT, PhD. (2016). Shoulder Injuries in Individuals Who Participate in CrossFit Training. Sports Heath, 8(6): 541–546. doi: 10.1177/1941738116666073
Routa Training 